• Mentorit 1: Latvustolaiset

  • Minulla on vain yksi salaisuus – elämäni.

    IHMISKUNTA elää digiajan jälkeistä aikaa Latvustossa, stratosfäärin ja mesosfäärin välissä, valaisevien yöpilvien korkeudessa kaukana riehuvasta Pinnasta, jota puhdistetaan kaikessa hiljaisuudessa. Raskas digiaika halutaan unohtaa.

    Mutta elämä Latvustossa ei ole niin valoisaa kuin annetaan ymmärtää. Uudessa valoajassa ylimmät ja vanhoilliset määräävät, vaikka todellisuudessa selvänäköiset mentorit, ylimpiä palvelevat neuvonantajat, tekevät kiperät päätökset johtajien puolesta.

    Moon on yksi mentoreista, mutta hän ei haluaisi neuvoa ketään. Rakkaus ja palava kaipuu vapauteen ajavat Moonin tilanteeseen, jossa hän joutuu kysymään itseltään: “Onko minulla rohkeutta muuttaa elämääni ja kenties siinä sivussa myös maailmaa?”

    LATVUSTOLAISET on Mentorit-sarjan ensimmäinen osa ja samalla Ninni Swanin omakustanteinen esikoisteos.

    Kansikuva: Ninni Swan
    Julkaisuvuosi: 2022


    ISBN 978-952-94-6616-0 (kovakantinen), ISBN 978-952-94-6617-7 (PDF), ISBN 978-952-94-6618-4 (EPUB), ISBN 978-952-94-6619-1 (MP3)

    LUE JA KUUNTELE:
    Bookcover-verkkokauppa, Nextory,  Adlibris,  Suomalainen

    Ote kirjasta
    “Mikä olikaan pienen ihmisen tapa käsitellä tietämättömyyttään?
    Rakas Moon. Nyt kun sinun on aika aloittaa tehtäväsi, haluan kertoa sinulle erään tärkeän asian. Toivon, että tallennat sen sydämeesi. Se menee näin: Ihmisiä voi manipuloida. Heidät voi kouluttaa tunteettomiksi suorittajiksi. Ihmiset voivat pitää mentoreitaan orgaanisina käskyläisinään, mutta kenenkään sielua ei voi alistaa tai tappaa. Muista, että tummat varjot eivät saa sinua kiinni, vaikka ne kurkottelisivat kuinka sinun suuntaasi. Valoisalla sielulla on nimittäin lentokyky jollaisesta varjot vain haaveilevat. On hyvä, että ne haaveilevat siitä, sillä unelmointi saa kovan mustan laimenemaan tummanharmaaksi, siitä tuh- kanharmaaksi, siitä pölynharmaaksi ja hiljalleen likaisen valkoiseksi, kunnes lopulta musta on muuttunut kokonaan puhtaan valkoiseksi. Varjoja on olemassa. Mutta on hyvä, jos niitä ei tarvitse koskaan nähdä – tarkoitan siis todella nähdä. On kuitenkin onni, että keskuudessamme on heitä, kuten sinä Moon, jotka tunnistavat varjot ja osaavat pitää ne aisoissa. He, jotka ovat läpikäyneet raskaan koulun ja ovat tavanneet varjoja kasvotusten ja ovat joutuneet kulkemaan pimeässä yössä pitkään, ovat kohdanneet kaiken pelottavan hyvästä syystä. Mietit nyt varmasti, mikä voisi olla hyvä peruste sellaiselle karmeudelle, mutta tiedätkin jo vastauksen sydämessäsi: kun on nähnyt valon vastapuolen, pystyy auttamaan muita paljon paremmin. Moon, sinä kysyit minulta kerran, olisiko varjoja olemassa jos valoa ei olisi. En koskaan vastannut sinulle, mutta nyt on aika kertoa, että vastaus kysymykseesi liittyy tasapainoon. Se on kuitenkin jotain, mitä sinun ei kuulu miettiä liikaa. Älä jää pohtimaan vastaustani liian pitkäksi aikaa tai muuten otteesi herpaantuu. Jatka eteenpäin, tutki epäjärjestystä tarkasti. Ja muista, että säännöllisyydellä on tapana maastoutua. Rakkaudella, Noom.”